Salilla en tykkää käydä. En oikein koe saavani mitään niistä laitteista irti, ja kovin mekaaniset (ja tekniset) kuntosalilaitteet laukaisee mussa pakokauhun. Kävin joulukuussa visiitillä vanhempien luona, ja äitin kanssa käytiin iltamyöhällä salilla. Saatiin olla ihan kaksistaan, niin oli hyvä testata muitakin, kuin juoksumattoa. Äiti kytki mut johonkin, ilmeisesti reisilaitteeseen, enkä saanut sitä hievahtamaankaan. Mihinkään suuntaan. En saanut myöskään tukikappaleita liikkumaan, että olisin päässyt siitä ilman apua pois. Onneksi en ollut yksin liikenteessä. APUA! 

Kaikesta huolimatta mua vähän kiinnostaisi käydä teettämässä saliohjelma, ja jonkun ohjaajan kanssa myöskin käydä ne liikkeet ja liikeradat läpi, mitä kannattaisi tehdä. Siihen kerään vielä rohkeutta.

Sitä odotellessa olen aloittanut uuden harrastuksen. Lapsuuden lentopalloilun ja piano- ja kitaratuntien jälkeen en ole oikein harrastanut mitään. Treffipalsta- ja työnhakuesittelyissä yleensä mumisen lukevani paljon, käyväni punk-keikoilla ja lisäksi elokuva-arkistolla elokuvissa. Mutta mikään tällainen ei oikein kuulosta oikealta (säännölliseltä) harrastamiselta. Viime aikoina olen päivittänyt epäharrastuslistaa lenkkeilyllä ja erikoisoluiden maistelulla (tauolla, tipaton tammikuu).

Vihdoin olen kuitenkin löytänyt oman juttuni. Olen viime vuosina käynyt enemmän ja vähemmän yliopistoliikunnan (www.unisport.fi) ryhmätunneilla (bodypump, bodycombat, spinning...), mutta se on ollut enemmän satunnaista käymistä, milloin ikinä innostuksen aalto on osunut kohdalle - onnekseni asun kolmen (!!) unisport-salin ulottuvilla. Pari viikkoa sitten uskaltauduin viimein aloittamaan kuntonyrkkeilyn. Ihana laji. Siinä saa hien kunnolla pintaan, hengästyy ihan uupumukseen asti, ja jotain hyviä juttuja lähtee kropassa liikkeelle, semmoisessa hyvänolonpöllyssä olin ainakin edellisen tunnin jäljiltä. Viimeksi oltiin treeniparin kanssa tunnin päätteeksi niin puhki, ettei lopuksi meinannut kummallakaan hanska enää nousta. Jesh, tää on mun juttu! Mä niin tarvitsen sen, että joku piiskaa musta viimeisenkin hikipisaran irti.

Ja huomenna taas!